Liisa Polameri

Silpomisen sietämätön raskaus

  • Kuva David Magnussonin kuvasta Purity Ball juhla
    Kuva David Magnussonin kuvasta Purity Ball juhla
  • Meeri Koutaniemi ja valokuva haastatelluista
    Meeri Koutaniemi ja valokuva haastatelluista

 

Käynti Helsingin Kaapelitehtaan Valokuvataiteen museossa, Poliittisen Valokuvan Festivaali– näyttelyssä (30.1 – 12.4.2015) herätti paljon painavia kysymyksiä.

Mielenkiintoinen, aggression ja samalla syvän surun tunteita nostattava, oli myös valokuvaaja Meeri Koutaniemen pitämä esitelmä ja keskustelutilaisuus ihmisistä valokuvissa, kolmansissa maissa. Sekä infibulaation läpi käyneiden tyttöjen ja naisten haastatteluista ja raakalaismaisen käytännön aiheuttamasta, sanoin kuvaamattomasta tuskasta elämän eri vaiheissa. Tuskasta, jonka infibuloitu joutuu salamaan ympäristöltään, koska intimiialueesta puhuminen yhteisössä on tabu. Infibulaation tarkoitus on kontrolloida naisen seksuaalisuutta.

Oletetaan - että jo esihistorialliseen aikaan, esivanhempiemme heimojen paikoilleen asettumisen, viljelyn ja ylijäämän kaupan syntymisen, sekä (luonnon) äitijumaluuden muuntuessa luonnon tuolla puolen olevaksi herrajumaluudeksi - alkoi esiintyä naisen seksuaalisuuden kontrollia. Nämä käytännöt ja niiden erilaiset muodot, ovat eläneet omaa elämäänsä eri kulttuureissa lähinnä uskontojen ja kulttuurien uusintamina ja ylläpitäminä.

Uusi Yhdysvalloissa syntynyt ilmiö 1990 – luvun lopulla, on vanhoilliskonservatiivinen Purity Ball – juhla rituaaleineen, jossa tyttö antaa isälleen siveyslupauksen pysyä neitsyenä avioliittoon saakka. Vastavuoroisesti isä lupaa suojella tyttärensä siveyttä ja toisinaan he vaihtavat jopa sormuksia. Ristiriitaisella ja pelkoa herättävällä tavalla vapaaehtoinen alistuminen on siis kunniallinen muoto epäitsenäisyyttä ja merkki siitä, miten kasvuympäristömme muokkaa meitä ja arvojamme.

Antropologi Virgina Lee Barnes on tehnyt kenttätutkimusta Somalimaassa ja kirjoittanut kirjan infibuloidun somalitytön oman kertomuksen perusteella: Aman, somalitytön tarina.

Naisen asema somaliperheessä riippuu siitä, miten hän onnistuu noudattamaan itsekieltäytymistä ja uhrautumista sekä sukuyhteyden noudattamia kunniasääntöjä.

Me täällä Pohjolassa ihmettelemme, minkä vuoksi naiset suostuvat tukemaan arvojärjestelmää, jota he itse eivät voi hyväksyä ja joka väheksyy heidän omia arvojaan?

Teokratiaa muistuttavan yhteiskunnan hierarkisuus on ristiriidassa tasa – arvoperiaatteen kanssa syystä, että arvovalta on riippuvainen  omien,  epäitsenäisten osapuolien osoittamasta kunnioituksesta. Nainen ei miehen tavoin, voi saavuttaa ns. arvovaltaa yhteisössään koska arvovalta periytyy miespuolisen sukulinjan kautta. Naisella katsotaan olevan sosiaalista älykkyyttä (Agl), kykyä tajuta ja noudattaa sekä kulttuuri – ihanteita että Allahin lakia. Tästä syystä alistumalla vapaaehtoisesti vallanpitäjille, he yhtäältä hyväksyvät kunniaihanteet, mutta toisaalta eivät voi toteuttaa niitä ja  vaikuttaa omaan asemaansa.

Antropologi Lila Abu-Lughod, on tutkinut näitä ilmiöitä Egyptin beduiinien keskuudessa ja toteaa, että se mitä pidetään luonteeltaan vapaana, on siten myös merkki riippumattomuudesta. Vapaaehtoinen alistuminen on siis kunniallinen muoto epäitsenäisyyttä.

Kulttuurijohtaja Raqiya Abdalla kuvaa ihanteellista somalinaista, että hän on aloitekykyinen ja vahva, mutta hänessä on (uskottua) naisellisuuteen liittyvää voimaa. Toisin sanoen, hän ei saa pyrkiä omaksumaan miehisinä pidettyjä ominaisuuksia. Eikä hän missään tapauksessa saa kyseenalaistaa miehen arvovaltaa!

Infibuloimattoman tytön katsotaan olevan naimisiin kelpaamatonon.

 

Maailma herää, kun ihmisen rakentamat patsaat revitään alas, mutta ihmisen saa repiä.  

 

http://www.valokuvataiteenmuseo.fi

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat